Oukei, yhdestä asiasta haluaisin humauttaa... Nää kirjoitukset on siis tulleet eri ikäisen Sadun ajatuksista lähtien siitä, kun olin 13 vuotias. Tunnistan näistä itseni kyllä osittain vieläkin, mutta paljon on tietenkin näistä ajoista muuttunut! :O) Nämä on sellaisia varhaisnuoren, teinin ja nuoren aikuisen ittensä ettimismietintöjä lähinnä, koettakaa ymmärtää ja tietäkää, että etsintä on takana, kiitos Iskälleni Taivaassa. :O)

Minussa on saari,/jolla istuu ikävä./Ajatusten laineet/huuhtovat sen yli,/mutta se jää. 15.5.1988                                                                                                 

Nuo pilvet harmaat,/tulevat jatkuvasti alemmas./Hiuksiani hipovat./Äänetön laine kädessäni,/myrskyn pauhu./Tuuli tarraa minuun,/vie pois.                               2.6.1988                                                                                                 

Keskellä kalliota,/musta piste, liikkumaton./Minä täällä istun./Tuuli sekoittaa hiukseni,/sade kastelee./Sammal kallion kolossa./Siitä versoo koivu.               2.6.1988                                                                                          

Huone ilman seiniä,/takka ilman tiiliä,/liekit ilman tulta,/sade ilman pisaroita./ Ja minä siellä/  ilman itseäni./Kuin vanha farssi.                                                2.6.1988

Kellot soivat./Ei aikaa, joka on tulossa,/vaan aikaa, joka on mennyt.                5.6.1988

Yli kattojen katson, kauas./Vuori siintää silmiini./Välissä valtava pilvi./Kuumuus. 5.6.1988

Pessimismi nukkuu,/optimismista kuulin juuri./Jotain on silti/saatava aikaan.    5.6.1988

UNIMAAILMASTA

Näin unta./Pieni valkoinen joutsen lensi./Lentäessään se kasvoi./Se lensi yli laaksojen, metsien,/sinisten merten./Kuului laukaus,/joutsen katosi./Heräsin, hätäännyin./Tiesin, että se oli uni maailmasta.                                                                           14.7.1983

Spontaani ajatus tuhosta,/vääristynyt kuva maailmasta./Aika murenee käsiin,/mitään ei ehdi korjata.                                                                                            1.7.1988

NARKISSOS

Savuke ruohikossa,/kuin kiiltomato./Veden ryppyiset kasvot/peilaavat itseään/tuhansista lehdistä.                                                                                 1.7.1988

Katolla seisoi tyttö/odottaen näkevänsä tähdenlennon/tietämättä,/että se lensi hänen selkänsä takana/hetki sitten.                                                                 Fes,Marokko 5.11.1988

Istun yksin,/yritän ajatella./Miljoona, miljoona tähteä/ylläni./Ne kaikki ovat siellä,/ajatukset./Tipahtaisi edes/yksi tähti.                                          Fes,Marokko 5.11.1988

ALKUTAHDIT

Minä muistan aina/ne hiljaiset jupinani/laittaessani askelta askeleelle,/maitokannu kädessä maata viistäen/matkaten kohti navettaa./ Pyöreitä pullia ja lehmänmaitoo!/ Minä muistan aina/kuinka kesäillan hämärässä/nokkosia väistellen ja vattuja napsien/nousin pientä polkua/jonka jo silmät kiinni taisin./ Rusinoita, PUUKKIAISIA!/ Minä muistan aina/ne kesäiset aamut,/vielä unisena aitasta ulos kömmin./ Viileä ruoho ja linnun laulu./ Minä muistan aina/sen kesäisen yön kun unessa/kuulin lehmän ammun./ Mutta siinähän ne olivat!/ Jo ajattelin, ett voita tuossa syntyy/kun tuolla tavalla lietsuun rynnivät.../ Muurinpohjalettuja ja raparperinlehtiä!/ Minä muistan aina/sen heinäkuisen aamun/kun iltainen oli odotusta täynnä./ Silmät salaa raollaan, unen untuvilla vielä,/kuuntelin sen iloisen laulun ja/mansikkamaitoa ja sokeria!/ Minä muistan aina/kuinka pieni olin/katsellessani pakkasyönä taivaan/tähtilamppuja,/kuunnellessani metsän hiljaista laulua/ja jään rasahtelua sen lyödessä tahtia./ Siellä tuuli sävelsi pakkasen kanssa./ Teetä ja vaaleaa leipää!/ Minä muistan aina/minun vihreät huopatöppöseni,/ja kuinka niillä tonttu pakkasella/itseään lämmitteli./ Ja minun haitarisänkylaivani/jossa maailmaa seilasin./ Minä muistan aina/miltä tuntuu kun sanoo/"paimenpojalle" päivää,/ja kun on koko päivän hyppinyt/ladon orrelta heiniin,/ja miltä tuntuu kieriä alasti lumessa/tai pulahtaa syksyn kylmään veteen,/vaikkei minun nimeni olekaan/ Peloton ja Rohkea ja Hurja./ Ja minä muistan aina, minä muistan niin paljon.                   Mikkeli 1.2.1993

Joskus tuntui/kuin elämä olisi valunut/alas pitkin ikkunalasia,/silmieni edessä./ Karannut pitkinä noroina/ja peittänyt minut taakseen.          31.5.1993

UNOHTUNUT AJATUKSEEN

Olen jäänyt tälle/samalle radalle,/yksin tallaamaan/palkki /  palkilta /   eteenpäin./ Olen unohtunut ajatukseen/"kyllä kuitenkin joskus/tulee joku ja vetää minut ulos."     31.5.1993

Etsin voimaasi itsestäni,/mutta olen niin tyhjä./ Vai onko minussa liikaa,/yli äärien,/kaikki onnellisessa sotkussa,/etten sitä löydä?         31.5.1993

Minä pidän pystyssä/tämän aurinkokulissin/vaikka kynnenaluset/on täynnä tikkuja./ Joskus ajattelen:/ mitä minä vien mukanani,/mitä jää?          31.5.1993

BLUES

Viinipullossa tikkulaiva,/kannella parrakas ukko/jammaa kitaralla/ Beatlesia./ Miten se on sinne joutunut?          31.5.1993

Kunpa jaksaisin pitää/sen vain ajatuksena,/ei sitä voi kirjoittaa./ -Miksei voi?/ Onhan se olemassa,/vaikka salata yritänkin./ Ei minun varjostimeni estä/ aurinkoa/ tulemasta/ sisään.          31.5.1993

Siinä vieraiden kasvojen meressä/meidänkin isänmaallisuus/nosti heikosti päätään,/ja me huudettiin:/ "OI MAAMME SUOMI!"/ Vai mekö niitä vieraita oltiinki?          Tukholma 4.6.1993

Niin kaunis tuo/rannaton meri./ Tapailen sanoja,/en löydä.                            Tukholma 4.6.1993

Kuinka kauas joutuukaan/ihminen menemään,/ennenkuin tulee/ itseään vastaan?/ Tajuaa, että se mitä/on etsinyt/onkin ollut hänessä/aina.                                Hampuri 5.6.1993

Yksinäinen olo tuli/sillä ratapihalla./ Una bionda per la vita,/ja kolmekutoset puristi/jalkapohjia.                                                                                      Brindisi 30.6.1993

Vielä äsken/minä istuin ja laskeskelin/vaahtopäitä,/katselin niiden/kutsuvia sormia,/keinuttelin itseäni/niiden mukana./ Ja jonnekin/tuulen ja meren välille/minä kadotin itseni.                                                                                              Munchen 2.7.1993

TÄÄEIOLLUUNI

Mä katoin/sitä kitaraa/ja sitä rotsii,/jotka nojaili/suihkulähteen reunaan./ Takki otti skitan/ja veti pari vibraa./ Se heitti skitan vetee/eikä vongannu sitä enää./Jimkö se siinä? JOSKUSYÖNTUNTEINATULEEKAIKENLAISTA          31.7.1993

Hän on etsinyt/totuutta täältä./ Maasta, joka/rakastaa ja vihaa häntä,/vuodattaa hänen vertaan,/tai antaa mahdollisuuden./ Hän on tuntenut/olevansa kuin koira/joka painautuu pimeässä/seinää vasten./ Missä on/  persoonallisuus/   vapaus/     yksilöllisyys?/ Hän ei muista,/eikä unohda:/on olemassa vain/  YKSI/  TOTUUS/ jonka hän/löytää itsestään/jos osaa etsiä.          8.9.1993

Hän laskee öljylamppunsa/lattialle,/käy istumaan/ja katselee kuinka/pronssinen ratsastaja/ja marmorileijona/täyttävät huoneen.          8.9.1993

Jäin istumaan/ja vedin hiljaisuuden/lähelle.// -Ei ole hopeisia renkaita/suolaisessa meressä/mutta Poseidon ei/koskaan/  peitä/  kasvojaan.          8.9.1993

Minä luulen,/etten ole mieli,/minä tiedän/että olen henki,/joka asuu tämän/ruumiin sydämessä,/minä luulen tietäväni/mistä se tulee./ Varmimmin minä tiedän/luulevani että tiedän.          10.9.1993

Robert sanoi:/"olemme jo sitä/mitä etsimme"./ Mutta on silti etsittävä/saadakseen se selville.          12.9.1993

                    

                      SILENCE

gallerypic.php?id=8938 Kreikka, istun kalliolla  (1993)

 

Haluaisin istua hiljaisena/tietämättömyyden rannalla,/missä mitään/ei tarvitse edes yksinkertaistaa./          26.9.1993

Kolmantena persoonana/minä tarkkailin itseäni,/analysoin mieltäni./ Huomasin, kuinka hetkellinen/ruumiini oli,/uhrautuva sieluni.          27.9.1993

Minulla on ollut/ennakkokäsitys itsestäni,/syntymäni päivästä saakka./ Mutta MINÄ, sielu,/ Olemassa Oloni,/ on vielä käsittämätön/kuin kaiku.          27.9.1993

Minä en halua/dogmeja osoittamaan tietäni,/tuomitsemaan/oikeata ja väärää./ Minä en halua/tarttua lujasti kehenkään/etten unohtaisi itseäni./ Minä haluan/kulkea läpi tämän/tuskaisen juhlan,/päästäkseni/itseäni lähelle,/tai pysyäkseni/ vieläkin/  poissa. 10.12.1993

Minä seurasin/bambulauttojen kulkuetta joella/ja mietin/mitä olisin,/jos tuntisin itseni/vuosituhansien takaa.          10.12.1993

Minä tarvitsen ystävää/niinkuin joki tarvitsee uomaa,/mutta yksinäisyyttä/niinkuin meri tarvitsee kallioista rantaa.          7.1.1994

Unessani/minä poimin merestä helmen,/josta näin kasvot,/minun kasvoni./ Näin sisimpäni ja ojensin käteni,/silti luulin,/ että se oli yhä ulottumattomissa.      7.1.1994

Minä istuin kauan/katselemassa aaltoja/ja näin, kuinka ne/nousivat minua kohti./ Minä istuin kauan/tuulessa ja sateessa./  Kaksi aaltoa/ kulki toistensa sylissä/  ja väsynyt maa/  otti ne onnellisena vastaan.          14.5.1994

Hiljaa minä silitin nukkuvia kasvojasi/ja mietin/millä koskettaisin sinun sieluasi.        21.5.1994

Minä olen Ikaros matkalla aurinkoon./ Poltan tyhjyyden sisältäni/ja puhallan tuhkan mereen./ Vedet ja ilmat minä imen itseeni,/ kaiken alun, mikä on./ Sitä minä kannan sielussani,/kunnes tuuli tulee ja puhaltaa lävitseni.          30.11.1994

Joillekin kirjoittaminen/on vaivalloista./ Minun vaikeuteni/on kokea se/mistä kirjoitan.                    15.2.1993