Oukei, yhdestä asiasta haluaisin humauttaa... Nää kirjoitukset on siis tulleet eri ikäisen Sadun ajatuksista lähtien siitä, kun olin 13 vuotias. Tunnistan näistä itseni kyllä osittain vieläkin, mutta paljon on tietenkin näistä ajoista muuttunut! :O) Nämä on sellaisia varhaisnuoren, teinin ja nuoren aikuisen ittensä ettimismietintöjä lähinnä, koettakaa ymmärtää ja tietäkää, että etsintä on takana, kiitos Iskälleni Taivaassa. :O)
Minussa on saari,/jolla istuu ikävä./Ajatusten laineet/huuhtovat sen yli,/mutta se jää. 15.5.1988
Nuo pilvet harmaat,/tulevat jatkuvasti alemmas./Hiuksiani hipovat./Äänetön laine kädessäni,/myrskyn pauhu./Tuuli tarraa minuun,/vie pois. 2.6.1988
Keskellä kalliota,/musta piste, liikkumaton./Minä täällä istun./Tuuli sekoittaa hiukseni,/sade kastelee./Sammal kallion kolossa./Siitä versoo koivu. 2.6.1988
Huone ilman seiniä,/takka ilman tiiliä,/liekit ilman tulta,/sade ilman pisaroita./ Ja minä siellä/ ilman itseäni./Kuin vanha farssi. 2.6.1988
Kellot soivat./Ei aikaa, joka on tulossa,/vaan aikaa, joka on mennyt. 5.6.1988
Yli kattojen katson, kauas./Vuori siintää silmiini./Välissä valtava pilvi./Kuumuus. 5.6.1988
Pessimismi nukkuu,/optimismista kuulin juuri./Jotain on silti/saatava aikaan. 5.6.1988
UNIMAAILMASTA
Näin unta./Pieni valkoinen joutsen lensi./Lentäessään se kasvoi./Se lensi yli laaksojen, metsien,/sinisten merten./Kuului laukaus,/joutsen katosi./Heräsin, hätäännyin./Tiesin, että se oli uni maailmasta. 14.7.1983
Spontaani ajatus tuhosta,/vääristynyt kuva maailmasta./Aika murenee käsiin,/mitään ei ehdi korjata. 1.7.1988
NARKISSOS
Savuke ruohikossa,/kuin kiiltomato./Veden ryppyiset kasvot/peilaavat itseään/tuhansista lehdistä. 1.7.1988
Katolla seisoi tyttö/odottaen näkevänsä tähdenlennon/tietämättä,/että se lensi hänen selkänsä takana/hetki sitten. Fes,Marokko 5.11.1988
Istun yksin,/yritän ajatella./Miljoona, miljoona tähteä/ylläni./Ne kaikki ovat siellä,/ajatukset./Tipahtaisi edes/yksi tähti. Fes,Marokko 5.11.1988
ALKUTAHDIT
Minä muistan aina/ne hiljaiset jupinani/laittaessani askelta askeleelle,/maitokannu kädessä maata viistäen/matkaten kohti navettaa./ Pyöreitä pullia ja lehmänmaitoo!/ Minä muistan aina/kuinka kesäillan hämärässä/nokkosia väistellen ja vattuja napsien/nousin pientä polkua/jonka jo silmät kiinni taisin./ Rusinoita, PUUKKIAISIA!/ Minä muistan aina/ne kesäiset aamut,/vielä unisena aitasta ulos kömmin./ Viileä ruoho ja linnun laulu./ Minä muistan aina/sen kesäisen yön kun unessa/kuulin lehmän ammun./ Mutta siinähän ne olivat!/ Jo ajattelin, ett voita tuossa syntyy/kun tuolla tavalla lietsuun rynnivät.../ Muurinpohjalettuja ja raparperinlehtiä!/ Minä muistan aina/sen heinäkuisen aamun/kun iltainen oli odotusta täynnä./ Silmät salaa raollaan, unen untuvilla vielä,/kuuntelin sen iloisen laulun ja/mansikkamaitoa ja sokeria!/ Minä muistan aina/kuinka pieni olin/katsellessani pakkasyönä taivaan/tähtilamppuja,/kuunnellessani metsän hiljaista laulua/ja jään rasahtelua sen lyödessä tahtia./ Siellä tuuli sävelsi pakkasen kanssa./ Teetä ja vaaleaa leipää!/ Minä muistan aina/minun vihreät huopatöppöseni,/ja kuinka niillä tonttu pakkasella/itseään lämmitteli./ Ja minun haitarisänkylaivani/jossa maailmaa seilasin./ Minä muistan aina/miltä tuntuu kun sanoo/"paimenpojalle" päivää,/ja kun on koko päivän hyppinyt/ladon orrelta heiniin,/ja miltä tuntuu kieriä alasti lumessa/tai pulahtaa syksyn kylmään veteen,/vaikkei minun nimeni olekaan/ Peloton ja Rohkea ja Hurja./ Ja minä muistan aina, minä muistan niin paljon. Mikkeli 1.2.1993
Joskus tuntui/kuin elämä olisi valunut/alas pitkin ikkunalasia,/silmieni edessä./ Karannut pitkinä noroina/ja peittänyt minut taakseen. 31.5.1993
UNOHTUNUT AJATUKSEEN
Olen jäänyt tälle/samalle radalle,/yksin tallaamaan/palkki / palkilta / eteenpäin./ Olen unohtunut ajatukseen/"kyllä kuitenkin joskus/tulee joku ja vetää minut ulos." 31.5.1993
Etsin voimaasi itsestäni,/mutta olen niin tyhjä./ Vai onko minussa liikaa,/yli äärien,/kaikki onnellisessa sotkussa,/etten sitä löydä? 31.5.1993
Minä pidän pystyssä/tämän aurinkokulissin/vaikka kynnenaluset/on täynnä tikkuja./ Joskus ajattelen:/ mitä minä vien mukanani,/mitä jää? 31.5.1993
BLUES
Viinipullossa tikkulaiva,/kannella parrakas ukko/jammaa kitaralla/ Beatlesia./ Miten se on sinne joutunut? 31.5.1993
Kunpa jaksaisin pitää/sen vain ajatuksena,/ei sitä voi kirjoittaa./ -Miksei voi?/ Onhan se olemassa,/vaikka salata yritänkin./ Ei minun varjostimeni estä/ aurinkoa/ tulemasta/ sisään. 31.5.1993
Siinä vieraiden kasvojen meressä/meidänkin isänmaallisuus/nosti heikosti päätään,/ja me huudettiin:/ "OI MAAMME SUOMI!"/ Vai mekö niitä vieraita oltiinki? Tukholma 4.6.1993
Niin kaunis tuo/rannaton meri./ Tapailen sanoja,/en löydä. Tukholma 4.6.1993
Kuinka kauas joutuukaan/ihminen menemään,/ennenkuin tulee/ itseään vastaan?/ Tajuaa, että se mitä/on etsinyt/onkin ollut hänessä/aina. Hampuri 5.6.1993
Yksinäinen olo tuli/sillä ratapihalla./ Una bionda per la vita,/ja kolmekutoset puristi/jalkapohjia. Brindisi 30.6.1993
Vielä äsken/minä istuin ja laskeskelin/vaahtopäitä,/katselin niiden/kutsuvia sormia,/keinuttelin itseäni/niiden mukana./ Ja jonnekin/tuulen ja meren välille/minä kadotin itseni. Munchen 2.7.1993
TÄÄEIOLLUUNI
Mä katoin/sitä kitaraa/ja sitä rotsii,/jotka nojaili/suihkulähteen reunaan./ Takki otti skitan/ja veti pari vibraa./ Se heitti skitan vetee/eikä vongannu sitä enää./Jimkö se siinä? JOSKUSYÖNTUNTEINATULEEKAIKENLAISTA 31.7.1993
Hän on etsinyt/totuutta täältä./ Maasta, joka/rakastaa ja vihaa häntä,/vuodattaa hänen vertaan,/tai antaa mahdollisuuden./ Hän on tuntenut/olevansa kuin koira/joka painautuu pimeässä/seinää vasten./ Missä on/ persoonallisuus/ vapaus/ yksilöllisyys?/ Hän ei muista,/eikä unohda:/on olemassa vain/ YKSI/ TOTUUS/ jonka hän/löytää itsestään/jos osaa etsiä. 8.9.1993
Hän laskee öljylamppunsa/lattialle,/käy istumaan/ja katselee kuinka/pronssinen ratsastaja/ja marmorileijona/täyttävät huoneen. 8.9.1993
Jäin istumaan/ja vedin hiljaisuuden/lähelle.// -Ei ole hopeisia renkaita/suolaisessa meressä/mutta Poseidon ei/koskaan/ peitä/ kasvojaan. 8.9.1993
Minä luulen,/etten ole mieli,/minä tiedän/että olen henki,/joka asuu tämän/ruumiin sydämessä,/minä luulen tietäväni/mistä se tulee./ Varmimmin minä tiedän/luulevani että tiedän. 10.9.1993
Robert sanoi:/"olemme jo sitä/mitä etsimme"./ Mutta on silti etsittävä/saadakseen se selville. 12.9.1993
SILENCE
Kreikka, istun kalliolla (1993)
Haluaisin istua hiljaisena/tietämättömyyden rannalla,/missä mitään/ei tarvitse edes yksinkertaistaa./ 26.9.1993
Kolmantena persoonana/minä tarkkailin itseäni,/analysoin mieltäni./ Huomasin, kuinka hetkellinen/ruumiini oli,/uhrautuva sieluni. 27.9.1993
Minulla on ollut/ennakkokäsitys itsestäni,/syntymäni päivästä saakka./ Mutta MINÄ, sielu,/ Olemassa Oloni,/ on vielä käsittämätön/kuin kaiku. 27.9.1993
Minä en halua/dogmeja osoittamaan tietäni,/tuomitsemaan/oikeata ja väärää./ Minä en halua/tarttua lujasti kehenkään/etten unohtaisi itseäni./ Minä haluan/kulkea läpi tämän/tuskaisen juhlan,/päästäkseni/itseäni lähelle,/tai pysyäkseni/ vieläkin/ poissa. 10.12.1993
Minä seurasin/bambulauttojen kulkuetta joella/ja mietin/mitä olisin,/jos tuntisin itseni/vuosituhansien takaa. 10.12.1993
Minä tarvitsen ystävää/niinkuin joki tarvitsee uomaa,/mutta yksinäisyyttä/niinkuin meri tarvitsee kallioista rantaa. 7.1.1994
Unessani/minä poimin merestä helmen,/josta näin kasvot,/minun kasvoni./ Näin sisimpäni ja ojensin käteni,/silti luulin,/ että se oli yhä ulottumattomissa. 7.1.1994
Minä istuin kauan/katselemassa aaltoja/ja näin, kuinka ne/nousivat minua kohti./ Minä istuin kauan/tuulessa ja sateessa./ Kaksi aaltoa/ kulki toistensa sylissä/ ja väsynyt maa/ otti ne onnellisena vastaan. 14.5.1994
Hiljaa minä silitin nukkuvia kasvojasi/ja mietin/millä koskettaisin sinun sieluasi. 21.5.1994
Minä olen Ikaros matkalla aurinkoon./ Poltan tyhjyyden sisältäni/ja puhallan tuhkan mereen./ Vedet ja ilmat minä imen itseeni,/ kaiken alun, mikä on./ Sitä minä kannan sielussani,/kunnes tuuli tulee ja puhaltaa lävitseni. 30.11.1994
Joillekin kirjoittaminen/on vaivalloista./ Minun vaikeuteni/on kokea se/mistä kirjoitan. 15.2.1993